Odottamattoman suureksi ongelmaksi ja työllistäjäksi muodostui laiturin aisojen nostaminen pohjamudasta. Kolmen tonnin talja ei mutaan hautautunutta laituriaisaa kyennyt irti vetämään.
Hetken käväisi mielessä, että "antaa p----n olla" mutta Juha J:n "yritetään vielä" asenne ja nitkuttelu-veto-nitkuttelu oivallus tuotti lopulta tulosta ja aisat saatiin ylös ja paikoilleen.
Arvoitukseksi jää, mikä laiturin kannella talvehtineet aisat on järveen paiskonut.
Laiturinpuoliskojen irronneet pultit kiinnitettiin ja lukittiin. Kovin näyttivät jäät koetelleen kiinnityskorvakkeita, betonikin oli lohkeillut pahoin.
Työkaluista ei ollut pulaa, vajasta haettiin aina vaan järeämpää kankea ja lekaa.
Tässävaiheessa laiturin kulmavirhe oli jo korjattu.
Pakko sopia, kun on kerran vihitty.
Aisojen välistä piti vääntää kättä, eli tuumailun aiheena oli veneiden mahtuminen pilttuuseen.
Vaivatta näytti testivene mahtuvan ja hieman erilevyisiä aisavälejä on tarjolla maun mukaan.
Puuliiterin oveen pistettiin lukko *, koska on käynyt kiistatta ilmi, että polttopuut kelpaavat vallan mainiosti myös muilekkin kuin seuran jäsenille.
* Huomioithan tämän, jos sinulla ei ole saaren avainta.
Kuvassa on rehellisellä asialla oleva lukkoseppä (ulkonäöstä huolimatta) eikä asiaton halkovieras.
Suopungin heittotaidosta oli apua kun vedessä olevia aisoja ryhdyttiin nostelemaan ylös.
Osumakeskiarvo oli hieman päälle kolmannella heitolla.
Kalaakin aamun aikana veneet yrittivät perin laihoin tuloksin, - yksi tumppi järväri (?) käväisi veneessä. Veden lämpö oli n. kahdeksan astetta.
Saunan testaajat pistivät uimalaiturin ja rappuset kuntoon ja koelämmittivät saunan.
Hyvin näyttivät kaikki toimivan.
Kukkosaari on nyt valmis kesään ja tällähetkellä kaikki paikat ovat kunnossa.
- jyrki -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti